Päädyin dieetille. Kuulostaapas ikävältä. Vaan ei ole!
Tapasin personal trainerini ja sain kahden viikon ruokavalion, joka pudottaa tuolilta. Sovittiin siis että hän tekee meikälle sellaisen dieetin, joka pitää/pudottaa painoa mutta sisältää kuitenkin kaiken mitä keho tarvitsee. Polttaa rasvaa pois, eli vähän niin kuin pohjustaa kakun että päälle voi sitten alkaa rakentaa toiveiden mukaan mitä haluaa. Sain myös sellaisen infopläjäyken ruuasta, kehon toiminnasta, kaloreista, poltosta, lihomisesta että korvissa soi. En ole kyennyt sitä noin ajattelemaan ja oli ihan puulla päähän lyöty kun kaikki oma keksimä "tieto" valui viemäriin.
Eli parin viikon jälkeen (itte asiassa aikaisemmin, kun dieetti alkoi tiistaina) alkaa treeni, ja ns kehon muokkaus sinne päin mitä haluan.
"Mä ajattelen, sä teet." oli käsky. Ilomielin. Ja totta, on suoraan sanoen taivaallinen tunne kun ei itse tarvitse pohtia ruokamääriä, ruokaaikoja, päättää mitä syö ja miten paljon liikkuu. Jos tulee kysymys, paha olo, tai faktat unohtuu niin sen kaiken voi heittää ammattilaiselle ja vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Tosin, en tunge viestiä koko ajan, hyvä jos kerran päivässä. Enemmän pt ottaa itse yhteyttä ja varmistelee että kaikki on hyvin ja mitään kysyttävää ei ole tullut :-) Tämä on etävalmennusta, joten face on ystävä. Meillä on kerran tai pari treenit yhdessä, hää suunnittelee tosiaan hoitaa aivotyöskentelyn, ruokavaliot ja on valmiina toimintaan, mun tehtävä on... tehdä. Syödä. Jee!
En tosin vieläkään ymmärrä miten onnekas olen, kun tällänen järjestyi. Olo on edelleen tosi epätodellinen. Kuukauden päästä varmaan suutelen maata äitini jalkojen alla. Ja PT:eeni.
Koska en eilen vihdoin oli sen verran aikaa että sain ruokavalion kuvattua, niin tässäpä ruokien kanssa! Voin sanoa että aamupala oli ensimmäisenä päivänä tuskaa ja tuhinaa, mutta nyt vetelen sitä kuin Britti teetä. Ah the nautinto. Muutenkin, kun ruuansulatus alkaa toimimaan niin nälkä on ihan järkyttävä aterioiden välissä. Kaksi tuntia syömättä on ihan jees, sitten alkaa olla melko epätoivoinen olo, hah!
Eli simppelisti tiivistettynä: kuusi ateriaa, noin kolmen tunnin välein. Aluksi ihan oikeasti hikoilin kylmää hikeä ja mietin miten helvetissä voin syödä kuusi ateriaa päivässä. Nyt tajuan miten, ruokahalua löytyy. Vaan ajoitus on välillä vaikeaa, sitä juoksee pää kolmantena jalkana törmäillen seiniin ja ihmisiin, yrittää epätoivoisesti sovittaa sen perkuleen kolmen tunnin tauon elämäänsä. Ja vesi. Kolme litraa vettä päivässä tulee jo painajaisiini.
Onneksi kaikki kaverit ovat ihan totaallisen fine kaiken tämän hössötyksen kanssa, mitä nyt välillä tuovat pizzaa nenän alle ja heiluttelevat sitä virne naamalla. Paskiaiset perhana.
 |
| Aamupala = Puuro skyrillä, hunajalla ja pellvansiemenillä sekä kasa tabuja kyytipojaksi |
 |
| Välipala 1 = Skyr ja Banana |
 |
| Päivällinen: Salaattia nin paljon kun sielu sietää ja sen kanssa kanaa/lihaa/kalaa. Ja näkkäri. |
 |
| Selfie = Ainakin yksi päivässä. Jopa silloin kun koko olemus huutaa nörttiä. |
 |
| Välipala 2 = Cashewpähkinäitä ja rusinoita/kuivattuja hedelmiä |
 |
| Ruoka 2 = Sama kun päivällinen |
 |
| Iltapala= 3:men munan munakas, salaatti tonnikalalla tai skyr. |
 |
| Ei kuulu ruokavalioon. Toistaiseksi. Mutta kiva kuva tästä murusta niin tungin tähän väkipakolla, so sue me |
Mitään grammoja en jaksa luetella, kalorit on vähän alle 1600. Paino on nyt 52.5kg, kuulemma voi laskea mutta ei ole vaarallista kunhan ei mene alas rytinällä. Vaaka ei enää pelota niin paljon, tosin ensimmäinen punnitus ruokavalion jälkeen hirvitti. Silmät oli pudota päästä kun paino oli jopa laskenut. Laskenut, ja syön kuusi kertaa päivässä. Niinpä niin, hellurei Syömishäiriöni, sun personal trainer aikasi lähestyy hitaasti loppuaan jos hyvin käy.
Tuon iltapalan kohdalla on pakko sanoa, että naureskelin aluksi että kuka nyt enää jaksaa annosta tonnikalaa ja salaattia, kun koko päivän on muutenkin mussuttanut. Minä. Minä jaksan, mielelläni, kiitos kysymästä. Nälkä on ihan hullu yöllä kun tuon iltapalan pistää poskeen.
Ruuat on valittu hyvin, olen kyllä muutenkin melko kaikkiruokainen mutta silti, Skyr puurolla, tonnikala ja kana. Aamen.
Mitä tulee mun kovasti pelkäämiin hiilihydraatteihin, niin ne pidetään alauksi vähäisinä, ihan kahdesta syystä. a) että keho tottuisi niihin vähä vähältä ja b) koska ne ahdistaa ja pelottaa. Myöhemmin totuttelen niihin mielelläni, mutta nyt haluan vaan lepoa pelkäämisestä. Ja se on kai ihan oikein.
Liikuntaa saan harrastaa silleen terveessä määrin. Ei mitään hullua "sydän pumppaa kuuttasataa"-menoa, mutta käppäily, pyöräily, venyttely yms on okei. Salilla kävin kaverin kanssa ja venyttelin samalla kun kaveri pumppari rautaa. Oli vähän sellainen olo että paikkani olisi ollut nurkassa, häpeämässä :-D kauheasti tekee mieli treenata, mutta kun ei saa niin ei sitten. Itsepä itseni tähän järjestin, puren huulta ja kestän kaksi viikkoa ಠ____ಠ
Sumlaarum sumliirum: voin hyvin. Olen tosi toiveikas, jaksan nähdä ihmisiä, olo on jo vähän energisempi ja niin. Ei kai tässä muuta. Sellaista.
Hyvät päivän jatkot ja toivottavasti tästä sai jotain pohtimisen aihetta!
Pysykää reippaina! Täti-Möhkis kuittaa!
