19-24.4.2015

Tällä kertaa kuvia on niin mahdoton määrä, että yritän pitää tekstin mahdollisimman lyhyenä. Olen myös hurjan väsynyt, joten teksti saattaa tällä kertaa olla melko puuroilevaa. Tahtoisin jatkaa BBC:een Sherlockin tapitusta, mutta nyt on ainut tilaisuus kirjoittaa tämä postaus. Muuten olisi siirtynyt liian pitkään. Joten pidemmittä porinoitta, let's go!

19.4.2015 Sunnuntai

Aamupala: Pikapuurot ja Omena-Vanilja keitto(304kcal)
Välipala: Päärynä ja Tummasuklaariisikakku (noin 150kcal)

En taida enää voida nukkua pidempään kuin kahdeksaan, oli viikonloppu tai ei. Sunnantaina heräsin lueskelemaan pariksi tunniksi, kunnes maha kuristen päätin tyydyttää pahimman himoni. Puuro, ah voisin elää puurolla. Siihen kun sekoittaa oikeastaan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, niin tulos on maaginen. 

Sulateltuani lähdin juoksulle, ja kokeilin samalla Tinon äidin antamaa treeni-neuvoa: juoksin normaalisti, mutta jokaisen mäen kohdalla juoksin takaisin alas ja kävelin mäen takaperin ylös. Tuntuu että se nainen haluaa murhata mut, ai jeesus kun tuntui ja voimakkaasti. Kotiin päästyäni olin aivan hiessä, mutta olo oli loistelias. Pitänee varmaan pitää sunnuntain rutiinina tämä "treeni".

Juuli tuli kun olin siivoamassa, olisikohan kertaakaan ollut milloin en olisi siivonnut, kun Juuli astuu ovesta sisään? Mulla on Frendejen Monican ongelma. Rakastan siivoamista. Kistus sentään, tarviin apua ja äkkiä.

Ilta meni meni ihanasti, tsekattiin Shutter Island (Leonardo Dicaprio ja Mark Ruffalo samassa leffassa, kiitos olen taivaassa), juoruttiin, tein ruokaa, juoruttiin lisää. Tosin, hajosin lopulta SH:oon paineiden alla ihan täysin. mutta sain itkun itkettyä ja kaiken purettua. Puhuttiin varmaan kolme tuntia ja teki älyttömän hyvää saada kaikki paha ulos. Sen voimilla pääsi taas ylös oikein max-tehoilla!

Ruoka/Iltapala: Kanariisisalaatti(337kcal)
Tässä The Good Wife Möhkis on tekaissut Juulille kouluun salaatit,
koska jääkaappiin jääneet vihannekset olivat pilalle menossa koska on niin hyväsydäminen ihminen.
Päätin muuten peittää pärstän kun arvasin että ei arvostaisi naamakuvaa.

20.5.2015 Maanantai

Päätin nyt että alan ottamaan maanantaisin nämä kuvat.
Eli tässä minä, paino taitaa olla 52,3kg? Ehkä.
En osaa sanoa onko mitään muutosta. Eipä kai?

Maanantaina lähdettiin heti(eli kauhean viivyttelyn ja tunnin marinan perästä) herättyämme sutaamaan pika pikaa keskustaan asunonvälittäjälle, sillä etsimmepä kämppää. Ensi vuona olisi tarkoitus alkaa kämppiksiksi. Saimme avaimet neljään asuntoon, joista saimme sitten valita mihin haemme. Ah kun löytyi ihana kämppä, toivottavasti napsahtaa meille se loukku!
Asunnonvälittäjältä takaisin koululle ja olen suoraan sanottuna aivan sekaisin mitä sinä päivänä tapahtui. Taisi tapahtua tosi paljon. Odotin myös nakki hiessä (toivottavasti)tulevan asunnon paikkojen nuuskimista.
Ps tuossa ensimmäisessä kuvassa: mikäs mulkero hipiäinen se sieltä kurkkaa!
Pps: syön mieluiten puikoilla, koska se on hauskaa. Jos kukaan kuvia katsoessaan asiaa pohtii.

Aamupala: 2xMyslipatukka (kotona ja kaupungilla, 200kcal)
Päivällinen: Pastasalaatti ja Hedelmärahtavaahto(jotain 340kcal)
Venyi asunnon etsimisen takia syöminen, joten iltapala/ruoka: Maustettu tonnikalamunakas ja salaatti(384kcal)

21.4.2015 Tiistai

Aamupala: Ennen aamulenkkiä Proteiini.juoma ja Fitness-patukka (128kcal ja 93kcal)
Lenkin jälkeen vielä Fitness-patukka(93kcal)
Kouluruoka: Kanarisotto, salaatti ja perunasalaatti(jotain 232kcal? En osaa kyllä tästä sanoa, vaan väliäkö hällä)

Tiistai aamu alkoi itsensä haastamisella: oli pakko viedä kämpän avaimet takaisin asunnonvälittäjälle, ja koska se piti tehdä ennen koulun alkua, päätin suorittaa samaan syssyyn sekä aamulenkin että palautus-tehtävän. Lähtiessäni Horo irvaili, että olen liian läski a) syömään aamiaista b) juoksemaan, tai siis mitä ihmiset sanoisivat jos näkisivät kaltaiseni mursuliinan läähättävän heti aamusta ympäri kaupunkia. Päätin olla kuuntelematta, ottaa kiltisti proteiini-juomani, koska tarvitsisin sitä juostessa. Ja koska se oli hyvää. Lähdin juoksemaan välittämättä ihmisistä, joille olisi melko varmasti täysin yhdentekevää, mitä joku tuntematon tyttö tekee, juoksee, kävelee tai ryömii. Päässä kitisevä ääni lakkasi, kun lähdin juosuun ja koin aamulenkin ilon.
Ja mikä oli tulos: Sain ylitettyä itseni täysin. 11km tunnissa (koko matka oli 16km, kävelin pikaisesti loppupuoliskon), en olisi ikinä pystynyt siihen ilman aamujuomaa. Kauan eläköön Protein Milk Shake Blueberry Vanilla! Vaan mistä hemmetistä menin tuota ostamaan?! En jälkikäteen ole löytänyt tuota taivaallista herkkua mistään. Mysteeri.
Tiistaina tyylillisesti inspiroidoin muuten Steve Rogerssista, haha! Sanoinhan jo, että olen niitä nörttejä.

Välipala: Marjapiirakka jonka kaloreista ei mitään maallista hajua.
Puolukat oli pakko napsia pois, hyhhyi. Happamia ovat.
Päivällinen/Iltapala: Subway Kana Teriyaki(700kcal)
Koulussa yritin kehittää luonnostelu-taitojani, olen äärettömän hidas siinä puuhassa. Ja liian tarkka.

Koulun jälkeen mentiin Janitan ja Niinan kanssa kaupungille, ja sitä tunnetta kun uskaltauduin ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen Subwayhin. Olo oli kuin voittajalla. Tietty, olin katsellut etukäteen mikä vaihtoehto olisi sekä maistuvin että 'terveellisin', jännitinkin vähän saanko jonkun hepulin ja syöksyn ulos kädet heiluen. Vaan ei, ei suurta ahdistusta. Ehkä ensimmäisellä puraisulla, mutta oli niin hyvää etten sen jälkeen enää viitsinyt ahdistella lainkaan. Miksi olisi ollut tarpeellistakaan? Niinan kanssa päätimme muuten lähteä salille ja treenitunneille ensi kuussa, kun molemmilla on aikaa ja rahaa. Olen ihan innoissani, haha! Tuo motivaatiota saada massuunkin lisää polttoainetta!
Päivä oli tosi ihana, lopuksi vielä huomasin olevani yllättävän kotonani tällaisessa poikatyttö/ties mikä transu - tyylissä. Ennen kuin olevani liian lihava, ruma tai tyttömäinen. Sitten tajusin että perkules, en ikinä ajattelisi kenenkään muun olevan liian yhtään mitään toteuttaakseen itseään, tai tyyliä josta pitää. Päinvastoin. Vika ei siis ole ulkomuodossani, vaan tavassa epäillä itseäni.
Olenhan minä monta kertaa tätäkin tyyliä kokeillut, mutta ensimmäistä kertaa annoin itselleni vapauden nauttia. Ilman paineita, ilman mitään pään sisäistä sotaa. Ja olo oli mainio. Yhtä rento kuin asukin, haha!
Subin jälkeen en kyllä enää saanut mitään syötyä, mutta mitäs sitten. Menin, söin, ja nautin. En oksentanut. En liiemmin ahdistunut. Taputan itseäni selkään, sie teit sen veikkoseni. Meni paremmin kuin uskalsin toivoa. Oli ainoastaan aivan älyttömän kiva tiistai.

22.4.2015 Keskiviikko

Kouluruoka: Salaatti, perunat ja kasviskastike sekä kaksi palaa patonkia(jotain 570kcal)
Välipalaherkku:Mansikkasuklaakakku(jotain 170kcal)

Keskiviikko meni oikeastaan syömisen kanssa äärettömän hyvin, ei ahdistanut, eikä kahvilla syöty kakun palakaan vaivannut. Yritin syödä vähän enemmän kuin normaalisti, paino taisi olla vähän laskussa. Ei paljon, mutta tarpeeksi.
Koulussa oli ihan jäätävä kiire. Purkan, tahdonvoiman ja puhtaan vitutuksen ansiosta sain näyttötyöni edes vähän etenemään, tuossa kuvassa se on vasta aivan alussa. Sudin sitä kauheassa paniikkiraivossa, joka muuten myös auttoi haha!

Välipala kaksi: Proteiinipatukan loput (130kcal)
Iltapala/Ruoka: Tonnikalasalaatti ja keksi(300kcal)

Koulusta päästyäni soitin kouluun johon olen hakenut, sillä kutsukirjeeni oli mennyt vahingossa isälleni, joka asuu monen tunnin ajomatkan päässä Savonlinnasta. Jotain häikkää oli muutenkin, ja sain sydän kurkussa toivoa että kaikki menisi hyvin, ja sehän meni. Huh huh. Siinä vaiheessa, kun koulun sihteeri kysyi, olenko varmasti hakenut heidän opistoonsa, sain paskahalvauksen. Onneksi pää piti.
Illalla olin sitä mieltä, että treeni jää tänään välistä väsymyksen takia. Kuinkas sitten kävikään. Paras treeni ikinä, kiitos tonnikalasalaatin!
Päätin muuten viimein kokeilla tonnikalaa, jota olen tähän asti kartellut kuin porsas jouluaamua. Se haju vetää sanattomaksi, mutta päätin nielaista tyhjää, pidättää hengitystä ja paiskata kalan ruuan sekaan. Ja sitten olikin jo sanaton täysin uudesta syystä. Jumalten ruokaa, sanon mie.

23.4.2015 Torstai

Aamupala: Omena-vanilijakeitto sekä myslipatukka(162kcal)
Kouluruoka: Yrttimuusia, silakkapihvi, porkkanaraastetta ja kasviksia kera sämpylän, joita otin vielä toisen(jotain 568kcal kai nyt on taas vaikea sanoa, elkee luottako)

Mulla oli äärettömän outo fiilis torstaina. Ei paha, ehkä vähän stressaantunut, mutta ei todellakaan mitenkään kamala. Tarkoitus oli mennä Juulin kanssa kaupungille ja myöhemmin illalla katsastaa kauan odotettu The Avengers kakkonen. Satoi kuitenkin niin pirusti, etten päässyt lähtemään keskustaan. Harmitti kovasti ja outo olo lisääntyi. Yritin kuitenkin ihan normaalisti syödä, vaikka se vähän lisäsikin 'outoa oloa'. Mutta ei sellaisen takia saa luovuttaa. Koulussa kyllä painoin menemään ihan täysillä työni kanssa, musiikin tahtiin paiskoin pensseliä mihin sattuu.

Välipala/Ruoka/Iltapala: Skyr ja Sun mysli(188kcal)
Keksit: ?

No sitten tuli ensimmäinen isompi takapakki. Ei sinänsä, en ottanut sitä edes oikeastaan pahana asiana, sillä se opetti ja sai haluamaan muutosta entistä enemmän. Tässä siis mitä tapahtui:
Koulun jälkeen hoitelin laskuja ihan naama myyränä. Raha-tilanne on tällä hetkellä suorastaan karsea, vähän varjostaa elämää. Nyt kun on alkanut syömään, huomaa miten paljon rahaa tarvitsee pitääkseen jääkaapin kokoajan suhteellisen valmiina toimintaan. Haluaisin muutenkin puhua tässä ensi kuussa eräästä jääkaappiin ja syömishäiriöön liittyvästä aiheesta, mutta katsotaan sitä sitten!
Päätin maksut maksettuani ottaa välipalaa ja katsoa jotain piristävää Youtubesta, ja näin tein. Mysliskyrin kadottua naamaan, ajattelin ottaa vielä yhden keksin. Mokasin tässä, sillä otin koko saamarin keksipaketin pöytään seurakseni, enkä juuri kiinnittänyt huomiota syömiseen vaan videoon. Lopuksi huomasin kehon lehettävän aika hätääntyneitä viestejä ja ai perse, koko keksipaketti meni epähuomiossa.
Totta kai ahdistuin pahasti, henkisen pahoinvoinnin lisäksi voin fyysisesti pahoin. Olin aivan liian täynä, Horo huusi täyttä kurkkua ja ahdistus huiteli katossa. Yritin epätoivoisesti keksiä ratkaisua, ja minä tomppeli päätin mennä suihkuun viilentämään päätä. Ei hyvä idea, ei lainkaan.
Loput voikin oikeastaan arvata. Menin suihkuun, en keskittynyt tarpeeksi ja lopulta huomasin antavani ylen. Heti havahduttuani yritin korjata tilanteen, mutta vahinko oli jo tapahtunut.  Harmitti, vatsaan sattui ja vähän pyörrytti. Suorastaan lepertelin mahalleni anteeksipyyntöjä, tämä ei todellakaan ollut tarkoitus.
Se, mikä tässä oli hyvää, on sen jälkeinen olo. En ollut helpottunut, niin kuin vähän aikaa sitten oksennettuani. Kaikkea muuta, minua heikotti ja harmitti. Mahaan ja rintaan pisti. Tiedostin että olin tehnyt virheen, josta ottaisin opiksi; en saisi alkaa ahmimaan niin että tulen ähkyyn, enkä saisi ahdistuksen yllättäessä mennä suihkuun, vanha oppi on edelleen takaraivossa. Se miten ahdistuksen muka saisi pois.
Joten ei. en koe että tämä olisi ollut paha takaisku, tai edes paha asia. Enemmänkin opetus. Näin ei tule tehdä. Sain lisää varmuutta, vaikka toki vähän harmitti kun piti aloittaa laskemaan ei-bulimiaa-päivät alusta. Mutta hei, tässä on koko elämä aikaa olla ylpeä itsestään. Olen jo nyt ylpeä siitä, etten päättänyt vain murjottaa ja heittää överiksi. Ennen olisin päättänyt että vitut, meni jo. Naamaan vaan kaikki mitä löytyy ja sitten vietänkin koko yön vessassa.
Päätin antaa kehoni vain olla ja levätä, halusin itsekin vain jotain kivaa ajateltavaa. Katselin sarjoja, kunnes päivään mahtui taas monta isoa asiaa, joiden fiilistely ja ajattelu vei hitaalle kävelylle. Ei millekään hikilenkille, vaan matelevalle miettimistauolle. Rannassa kulkiessa huomasin taas ja jälleen, miten kaunis Savonlinna on. Uskomatonta, miten tämä paikka alkaa vain koko ajan enemmän olemaan se koti. Jotain mitä on etsinyt kamalan kauan.

24.4.2015 Perjantai

Perjantai oli vähän energiaton, mutta ihana, heräsin aikaisin tekemään eväitä ja valmistuin illan elokuvaa varten. Olin ihan täpinöissäni. Elokuvat ovat iso osa elämääni, oli se sitten hyvä tai paha.
Paino oli alhaalla, viidenkymmenenyhden puolella, joten päätin syödä aamupalaa kunnolla. Skyr meni helposti ales.
Tämän jälkeen päätin vähän tutkia kehoani. Siis miltä se oikeastaan näyttää. Onko selän lisäksi jotain, mikä ei vain ole sellainen kun miksi sitä luulin. Löytyi, nimittäin maha. Tai kylkiluut. Ne ovat ällöttävät, terävät, eikä vatsani ole niin iso kun olen ajatellut. Oikeastaan oksetti vähän. Aloin ymmärtää yhä paremmin, mitä anoreksia tekee. Se tappaa. Valehtelee ja tappaa. Täydellisyys tavoitteena sitä nyökyttää kaistapäisenä kaikelle mitä Horo sanoo, kunnes huomaa jonakin päivänä joko olevansa liian pohjalla ponnistaakseen enää muualle kuin arkkuunsa, tai tulleensa järkiinsä juuri ja juuri ajoissa.
Luuni toki ovat isot, olen sen nyt kuullut ties kuinka monelta lääkäriltä (luitani ns mittailtiin, jotta saataisiin tietää missä kohtaan olisin alipainon rajoilla), mutta en usko että ne törröttäisivät noin jos todella olisin lihava. En todellakaan usko.

Leikkasin vähän peruukkia, ja lähdin matkaan Natasha Romanoff inspiraation lähteenä. Kaipasin jotain joka toi vahvan olon, sillä eilinen moka otti osansa; olin aika väsy. Olo oli hyvä, mutta väsytti ihan kamalasti enkä saanut itsestäni ihan kaikkia mehuja irti. Näyttötyö jäi vähän kesken, mutta viimeistelen sen ensi viikon perjantaina. Otin kouluun myös omat eväät, sillä piti päästä eroon joistain aineksista, joiden pilaantumisaste alkoi huolestuttaa. Muutenkin huomasin pitäväni aamukokkailusta, se pitää muistaa!
Kaupungilla käytiin Juulin kanssa meidän vakkari-kahvilassa, ja saamari kun minut petettiin verisesti. Otin kaakaon, mutta siihen oltiinkin käytetty vettä! Mitä pahusta, maistui ihan tiskivedeltä. Jätin jälkeeni kylmän katseen, ja lapulle kirjoitetun pettyneen kirjoituksen Toivon, ettei kahvilan väki ota tätä pyhää raivon ilmaisua yhtä kevyesti kun Juuli, joka hekotteli lapulle aikansa.
Kuten sanoin, olin aika loppu koko päivän, mutta Juulin seurassa piristyin sen verran, että nauroin maha kippurassa ja olo oli taas ihana. On uskomatonta omistaa ystäviä, joiden kanssa oleminen on kuin energiapiikki, tai sitten vain suora tie kaistapäisyyteen. Kiitos tälle tomppelille, jaksoin hoitaa asiani kunnialla ja mennä palkitsemaan itseni elokuvalla, jota olin odottanut kera tuskanhien.
Mikä on tärkeää, en perjantaina jaksanut juuri kaloreita laskea, halusin antaa keholle ja mielelle tauon. En sano, että "syön mitä vaan haluan" - asenne olisi oikeastaan jotain mihin pyrin, koska se saattaisi taas johtaa bulimiaan tai nopeaan painon nousuun. Mutta yksi tällainen päivä viikossa voisi olla enemmän kuin sopiva. Söin salaattia ja ruokaa, illalla lakua, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä ja Novellen plussa-juomaa. Elokuva nousi tosiaankin listani kärkeen, se oli todella hämmästyttävän hyvä, paljon parempi kuin uskalsin toivoa. Tolkien-fanina vähän kirpaisee myöntää, mutta parempi kuin Hobitin viimeinen osa. Lähdin leffateatterista aivan puulla päähän lyötynä, koin taas jonkin maagisen tilan, jonka saan aina kun käyn katsomassa hyvän elokuvan. Kahdeksan kilometriä tuntui yhdeltä loikalta, olin kadonnut omaan maailmaani matkan aikana.
Ja kyllä, lauantai aamuna tietysti ahdisti. Ahdisti että olisin varmasti lihonut, mutta paino olikin vain samassa kun ennen torstaita, eli 52.3-4kg. Sain taas muistutuksen siitä, etten ole mikään uniikki eteenpäin vyöryvä ja alati kasvava lumipallo. Olen ihminen, siinä missä muutkin. Kehollani on samat säännöt kuin muillakin, vaikka tietysti näin aluksi sen järjestelmät ovat aivan sekaisin.

Seuraavan kerran postaan ensi viikolla, laitan mukaan lauantain ja sunnuntain. Postaus olisi venynyt aivan liian pitkäksi, jos olisin yrittänyt tunkea niitäkin samaan syssyyn. Lähden huomenna kylpylään isäni viisikymppisiä juhlistamaan. Mukaan lähtee isovanhemmat, isän naisystävä ja meikän paras ystävä. Tietysti se vähän mietityttää. Miten tulen pärjäämään bikineissä tai kykenenkö nauttimaan kaikesta tarjoilusta. Onneksi läheiseni ovat ihania ja ymmärtäväisiä, jos kohtaan ongelman, saan varmasti apua.

Oikein hyvät viikonloput kaikille ja pitäkää lippu korkealla! Möhkis kuittaa.
Oh ps: Blogvin