15-16.4.2015

Olo on tätä kirjoittaessa hyvä, tosin melko kylläinen. Edelleen on vähän vaikeuksia sisäistää, että se että massu on kiitettävän täynä, ei tarkoita että olisin lihonut. 

Pari päivää on mennyt tosi mukavasti, on ollut todellinen kiire näyttötyön kanssa, olen ravannut ties missä, opetellut syömään uusiksi ja simppelisti pitänyt hauskaa.

Seitsemän päivää siitä, kun olen viimeksi antanut ylen. Aika mieletöntä. Pieni aika tietysti kun sitä miettii, mutta suuri asia minulle. Olo on ihana, samalla tietty Horo ulisee korvan juuressa mutta antaa ulista, juuri nyt ei ole mitään aikomusta kuunnella.

15.4.2015 Keskiviikko

Danone Activia kevyt (56kcal)
Kouluruoka (en oikeasti osaa määritellä. En saanut keittoa ales, ja oli pakko kaapia leivästä enimmät rasvat pois, sekä jättää vähän tuosta omenamyslipaistoksesta. Mutta olisiko ollut noin 600kcal? Alle/yli ehkä.)
Päivällinen eli salaattia ja munakasta: (352kcal)

Keskiviikko oli oikeastaan sitä normaalia: hikoilin koulussa kauheassa kiireessä. Aivan järkyttävä paniikki päällä, mutta kaikki näyttötyöt ovat melkein valmiita joten nyt annan itseni hengittää. Ainakin viikonlopun ajan.

Mun aamiainen taitaa olla kehkeytynyt melko rutiininomaiseksi. Vitamiinit, vettä/appelssiinimehua ja kevyt Activia. Vaan en valita, näillä jaksaa hyvin painaa! En tajunnut aikaisemmin, miten oikeasti tärkeä aamulla on tunkea jotain väkisinkin alas, vaikka mieli ei tekisi.

Tiistain kouluruokailun päätteeksi ahdistuin aivan mielettömän paljon. Olo oli täysi, ja ahdistuin aterian koosta. Ensireagtio oli että nytkö pitää oksentaa, mutta laitoin kaverille viestiä, vedin syvään henkeä ja kaivoin kännykästäni kouluruuasta nappaamani kuvan esille. Onko tuossa todella ihan hirveästi? Varsinkaan, kun en saanut kaikkea syötyä? Tiedostin ahdistuksen liittyvän siihen, että en mukamas olisi saanut ottaa jälkiruokaa. Perkule, lempijälkiruokaani, eikä yhtäkään oikeaa syytä miksen sitä saisi ottaa. Eikä varsinkaan yhtäkään syytä oksentaa tätä herkkua ulos. Voitto kotiin!

Illemmalla lähdin juoksemaan (sateessa, wuhuu), tarkoituksena käydä samalla hakemassa jotain proteiinipitoista. Vaan kuinkas kävikään. Noin kolmen kilometrin jälkeen sydän alkoi rummuttaa ikävästi, kurkkua kuristi ja pyörrytti. Sen sijaan, että olisin totellut "läski, et jaksa enää edes juosta kun olet niin läski, juokset vaan kuule luuseri ihan loppuun asti" - paskaa, päätin pienen päänsisäisen väittelyn jälkeen kääntyä ja käydä ihan lähikaupassa. Harmi sinänsä, se kun on niin kamalan kallis. Mutta mieluummin näin, kun tuupertuminen lenkkipolulle. Lopuksi sain kyllä vielä juostua sellaisen 1,5km ilman mitään kipuja c:

Proteenipatukat olivat tarjouksessa, ja jotenkin muistelin että inhosin näitä kyseisiä pötkylöitä, mutta hyviähän nämä olivat! Varmaan vain söin niitä yhdessä vaiheessa aivan liikaa, yksi tällainen oli silloin muutenkin ainut päivän ravintoni, niin ei ihme kun aloin näitä välttämään. Vaan nyt kyllä maistuu, kun ei tarvitse vain näillä huidella koko päivää, haha!

Ja kyllä, minä ostan ale-tuotteita kun vaan niitä käsiini saan! Kaikki vaan tänne kiitos t: tällä hetkellä miltei rahaton opiskelija.

1/4 patukasta juoksun jälkeen: 46kcal

16.4.2015 Torstai

Aamupala: Valio Eila Latte Caramel(150kcal)
Välipala: Valio A+ luonnonjogurtti ja marjamysli(180kcal)

Torstaina lähdin kahdeksan aikaan kävelemään poliisiasemalle passia uusimaan, ja koska kävelin matkan järkyttävän nopeasti (pelko myöhästyä poliisien nenän alla varmaan pisti vauhtia töppösiin), kuljeskelin tunnin siellä täällä ja hain kahvin. Kun sitten lopulta pääsin poliisiasemalle, olin varmaan epäilyttävää katsottavaa valvontakameroissa. Painelin ihan hermona, koska en tiennyt missä piti odottaa ja mikä silleen yleisesti oli homman nimi. Semi hyvin kuitenkin hoidin, vaikka veistelinkin virkailija-raukalle melko typeriä kysymyksiä. "Mihin mä laitan mun numeron?" "...Siihen kohtaan jossa lukee 'puhelinnumero'." "Aijjoojuu."
Laukkasin sieltä Cittariin hakemaan puuroa, taisin viettää tunnin miettien mitä otan mutta päädyin nappaamaan tuollaisen luonnonjogurtin, enkä ota varmaankaan enää, oli miten terveellinen tahansa. Hyh soikoon, ei meikäläisen makuun :(
Päädyin muuten ostamaan sellaiset pienet (varmaan vauvoille tarkoitettu, who cares, niin suloiset on että kyllä minä niillä mielelläni syön) aterimet, ihan koska tarvitsin muutenkin, mutta myös siksi että ajattelin lusikkaa tarvitsevani tuohon jogurttiin. Mun ilme oli näkemisen arvoinen, kun tuota kuvaa ottaessa huomasin purkissa kissan kokoisilla kirjaimilla komeilevan ilmoituksen: Kannessa lusikka. Aha.

Päivällinen: Elovena Pikapuuro omena-kaneli ja Pikapuuro Valkosuklaa-mansikka
sekoitettuna Skyr uuniomenaan(352kcal)
Terveellinen iltapala: Bueno white(222kcal)
1/4  proteiinipatukasta(46kcal)

Cittarilta lähdin ravintoterapeutille, sieltä psykiatrille, ja sieltä metsästämään Jyskistä eväslaatikoita ja tiskirättejä, sieltä kauppaan ja kotona olin viimein joskus viiden aikaan. Oli ihana paiskata kantamukset pöydälle ja päästää viimeinen pihahdus. Rakastan tällaisia kiireellisiä päiviä, mutta toisaalta huomaan olevani niiden päätteeksi ihan puhki. Iloinen mutta puhki.
Olen muuten täysin rakastunut jogurtti/rahka-puurocomboon.  Maistuu ihan mielettömän hyvälle, on suhteellisen kevyt mutta täysin riittävä täyttämään pitkäksi aikaa. Huomaan puurokuumeen iskevän päivässä montakin kertaa.
Myöhemmin Juulitus tuli iltani kruunaamaan, oli todella hauska, sinätuubapaskasta ja vähän oudoista popituksista (mistä hiiskatista sie ihminen olet tämän biisin repinyt) koostuva ilta. Keskusteltiin tapamme mukaan syvällisiä jotain kolme tuntia ja kauhistuttiin kelloa yhden aikaan yöllä. Vaan eipä kaduta (vaan kyllä väsyttää), tulipa turistua, hah. Tein muuten helvetin pitkästä aikaa kanakastiketta, en muistanut että olen jopa hyvä sitä tekemään. Jokaisella omat syynsä olla rinta rottingilla, minulla se on kanakastike!

Bueno white on muuten mestariteos. Niin vain meni alas, vaikka kuinka aluksi tappelin saanko syödä vai enkö. Enköhän saanut, sen verran halusin itseäni helliä. Vaikka vaikeaa tekee edelleen, mistähän johtuu se, että tuntee olevansa liian arvoton saadakseen nauttia ja herkutella? Ihan kuin ei olisi muka oikeutta. Onko sekin ajatus vain osa syömishäiriötä, vai yksi sen aluille panijoista? Mene ja tiedä. Ehkä joskus ymmärrän paremmin.
Ah, ja paino on tällä hetkellä 52,3kg, vähän alas on humpsahtanut, mutta eiköhän se siitä ala jossain vaiheessa nousemaan. Ja kun alkaa, voin kuvitella sen kauhun ja miten rankkaa se tulee olemaan, mutta pitää osata sillä hetkellä asennoitua oikealla tavalla.

Kirjoitan huomenna tai yli-huomenna uudestaan, nyt vetäisen lyhyehkön treenin ja sitten livahdan suihkun kautta peiton alle, aamen. Tsemppiä kaikille ja pitäkeehän mukava viikonloppu!